Aika alkaa olla kypsä sosiaalisen median palveluiden hyödyntämiselle liiketoiminnassa. Facebookin ja Twitterin kaltaisia palveluita on suunniteltu ja kehitetty moniin liiketoimintatarkoituksiin.
Tietoa halutaan “seurata” sen sijaan että sitä kaivettaisiin ja etsittäisiin eri portaaleista ja järjestelmistä. Kavereiden seuraamisen sijaan halutaan seurata asiakkaita, taloustietoja tai erilaisia prosesseja, kuten tilauksia, toimituksia tai tuotekehitystä. Perinteisen raportoinnin lisäksi halutaan saada reaaliaikaisia tietoja muutoksista ja poikkeavista tapahtumista.
Suurena kysymyksenä on kuitenkin, kuinka nämä uudenlaiset sovellukset integroidaan muihin järjestelmiin, esim. toiminnanohjausjärjestelmiin (ERP), HR-järjestelmiin, tuotehallintajärjestelmiin tai tuotantojärjestelmiin? Järjestelmät saattavat olla ulkopuolisia SaaS-mallisia pilvipalveluita, ostettuja pakettisovelluksia tai itse rakennettuja “legacy”-järjestelmiä.
Kuinka sekä sosiaalisen median tapahtumat ja liiketoimintatapahtumat linkitetään yhteen? Kuinka tämä tehdään niin, että saadaan käyttäjät innostumaan ja todella hyödyntämään uusia mahdollisuuksia? Kuinka saavutetaan järjestelmäriippumattomuus, jotta esim. voidaan haluttaessa vaihtaa jokin komponentti toiseen, esim. vanha asiakkuudenhallintajärjestelmä (CRM) uuteen SaaS-pohjaiseen ratkaisuun?
Integraatioratkaisut ovat usein pitäneet siiloajattelun paikallaan – dataa on kyllä siirrelty ja rikastettu – mutta erilaiset työnkulut eri sovellusten välillä ovat olleet harvinaisia. Yhä useammassa yrityksessä on käymässä juuri päinvastoin, uudet palvelut tuovat kukin omat prosessinsa ja työnkulkunsa olemassa olevien lisäksi. Työnkulkujen yhdistäminen saisi kuitenkin usein monia manuaalisia vaiheita liiketoimintaprosesseista pois.
Oheisessa YouTube-videossa on esitetty eräs tällainen käyttötapaus:
Salesforce.com:in uuden Chatter-ominaisuuden ja SAP:n laskun hyväksynnän integraatio. Tällainen integraatio pudottaa useita manuaalisia vaiheita työstä pois ja mahdollistaa tiedon nopean välittämisen kaikille osallisille.
Ongelmana yrityksissä on se, etteivät arkkitehtuurit kaikesta hypestä huolimatta oikeasti ole palvelu-orientoituneita, kaikki osat eivät kykene tuottamaan ja hyödyntämään Web Service -palveluita, vaan joukossa on vanhoja järjestelmiä, vanhoja versioita, pakettisovelluksia ja kotikutoisia ratkaisuita. Näiden yhdistämiseksi tarvittaisiin valtavasti työtä ja osaamista, jos rajapinnat tehtäisiin koodaamalla. Rajapintojen tapahtuma- ja virhekäsittely sekä lokiinkirjoitusrutiinit vielä tähän päälle…
Lähestymällä asiaa valmiiden adapterien avulla päästään koodauksesta kokonaan ja säästetään huomattavasti aikaa. Hyötynä on myös se, että liittymät on sertifioitu ja testattu ja ne saadaan tuen ja SLA-sopimusten piiriin, eivätkä muutokset integroiduissa järjestelmissä tuota työläitä uudelleen koodauksia.
Erillisten siilojen tiedot voidaan integroida entiseen tapaan ja käyttäjille saada reaaliaikaisestikin tieto muissa siiloissa tapahtuneista muutoksista, mutta oikeasti hyötyä tulee siitä, jos pystytään vähentämään työnkulkujen katkeaminen, oli kyseessä sitten hyväksymisketju tai kommentointi.
Ilman erilaisten työnkulkujen yhdistämistä vanhat keinot, kuten puhelin- ja sähköpostiyhteydenpito saattavat muodostaa suuren osan kokonaisprosessista; “Moi, kävin juuri SAPissa hyväksymässä tilauksen, voit nyt kirjata sen CRM:ään…”-tyylisistä yhteydenotoista ei päästä tällöin eroon.
Mikko Muurinen
