OLAP liitetään usein Business Intelligencestä puhuttaessa kuutioiden pyörittämiseen ja lataukseen. OLAP, Online Analytical Processing – termi ei kuitenkaan pidä sisällään mitään viittausta taustalla käytettäviin tekniikoihin. Termi kertoo oivallisesti keskeisen asian, eli kyse on onlinenä tapahtuvasta analyyttisestä prosessoinnista.
Erilaisten määritelmien keskeiset ja melko yhteiset kantavat teemat ovat näkökulmien vaihtamisen mahdollisuus monien ulottuvuuksien välillä, tarkempaan tietoon porautuminen sekä datan manipulaatio. Määritelmissä harvoin sanellaan tiedon tallentamismuodoista mitään.
Loppukäyttäjän kannalta ei pitäisikään olla millään tavalla merkityksellistä millä lailla järjestellyistä tietolähteistä tieto tulee, kuutiosta, kartiosta vai juuttisäkistä… Kuten ei väliä ole myöskään sillä, tehdäänkö analysointia OLAP-palvelimen muistissa, oman työaseman muistissa vai missä. Kunhan oikea lopputulos ja tehokkuus saavutetaan loppukäyttäjälle helpolla tavalla, ei käytettävä menetelmä ole käyttäjälle mitenkään oleellinen.
Pikemminkin, analyyttiseen käsittelyyn pitäisi saada tietoa useista tietolähteistä ja ajantasaisena. Esimerkiksi asiakastietoa pitäisi pystyä lennosta yhdistelemään laskutus-, tilaus- ja tuotantojärjestelmistä saatavaan ajantasaiseen tietoon. Tätä tietoa pitää pystyä pilkkomaan ja pyörittämään analysoinnin tueksi ilman, että se pitää ladata johonkin tiettyyn, ennalta määrättyyn muotoon, jota voidaan käyttää vain tietyillä välineillä. Teknologian kehittyminenhän on poistanut rajoitteet tietomassojen pyörittelystä vain tietyllä tavalla.
Määriteltyjen kuutioiden pitääkin olla vain yksi monista analysoinnin muuttuvista tietolähteistä, ei ainoa mahdollinen. Tietojen ei myöskään pidä olla vain luettavissa, mutta usean käyttäjän päivitettävissä ja käytettävissä.
Analysoinnin pitää myös olla päätelaitteeseen sitomatonta. Jos tukeudutaan asennettavaan työkaluun, ollaan väistämättä rajoitettu käyttömahdollisuuksia. Aina ei BI-hankkeissa kuitenkaan muisteta, että liiketoimintatiedon hallinnassa lähestymisen pitää lähteä liiketoiminnan tarpeiden ja halujen ratkaisemisesta, ei tuotteista tai työkaluista.
Hankkeissa kannattaa pitää mielessä se, että loppukäyttäjät tarvitsevat tietoa jotakin liiketoiminnan ratkaistavaa ongelmaa varten, eivät tietorakennemallia.
Vai keksiikö joku pakottavaa tarvetta, miksi OLAPin pitäisi olla esim. kuutiomuotoon sidottu?
Mikko Muurinen
